“Työ, jota ei ole vielä aloitettu, kestää useimmiten pisimpään.”
Kertomustensa kautta J.R.R. Tolkien kuvasi hahmojensa kamppailua pahuutta vastaan, joka uhkasi tuhota heidän elämäntapansa. Monin tavoin hänen kirjansa heijastelivat hyvän voittoa pahasta – samaa, mitä hän todisti itse palvellessaan ensimmäisessä maailmansodassa ja eläessään toisen maailmansodan läpi.
Tämän mielessä pitäen tarjoamme seuraavaksi lyhyen elämäkerran J.R.R. Tolkienista ennen kuin siirrymme persoonallisuusanalyysiin.
Elämäkerta
John Ronald Reuel Tolkien syntyi 3. tammikuuta 1892 nykyisessä Etelä-Afrikassa, preussilaista ja itäsaksalaista syntyperää oleville vanhemmille. Hänen isänsä kuoli, kun Tolkien oli vasta kolmivuotias, ja hänen äitinsä jäi kasvattamaan kahta poikaa yksin. Ilman tuloja he joutuivat muuttamaan Englantilaisten sukulaisten luo. Erityisesti vierailut hänen tätinsä Janen maatilalla (nimeltään Bag End) inspiroivat Tolkkienia – etenkin hänen kuvauksiaan Kontu-maailmasta.
Tolkien oppi lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti nelivuotiaana ja oli innokas oppija. Hän oli kiinnostunut erityisesti kasvitieteestä ja kielistä, ja oppi jo nuorena latinan perusteet. Taide oli toinen hänen varhaisia intohimojaan, ja hän oli taitava piirtämään kasveja ja karttoja. Ne taidot ja kiinnostuksen kohteet, jotka alkoivat jo lapsuudessa, muodostivat vahvan perustan mielikuvitusmaailmoille ja kielille, jotka hän myöhemmin rakensi.
“Monet lapset keksivät kuvitteellisia kieliä tai alkavat tehdä niin. Itse olen tehnyt sitä siitä lähtien kun opin kirjoittamaan.”
Kun Tolkien oli kahdentoista, hänen äitinsä kuoli. Pojat lähetettiin asumaan luotettavan ystävän, isä Francis Morganin luo, joka kasvatti heidät roomalaiskatolisuuden periaatteiden mukaan, äidin toivomuksesta. Tolkien pysyi koko elämänsä hartaana katolilaisena, ja hänen töistään löytyy runsaasti uskonnollista symboliikkaa, joka heijastaa hänen visuaalista ja runollista inspiraatiotaan.
Tolkien rakastui teini-ikäisenä Edith Mary Brattiin, mutta isä Francis kielsi häntä ottamasta yhteyttä tyttöön ennen kuin hän täytti 21 vuotta, koska pelkäsi suhteen haittaavan Tolkienin koulutusta. He avioituivat ensimmäisen maailmansodan aikana, ja Tolkien liittyi armeijaan luutnanttina pian häiden jälkeen vuonna 1916.
Valtaosa hänen palvelusajastaan kului Ranskassa, erityisesti Sommen taistelussa – yhdessä sodan verisimmistä konflikteista. Tolkien selvisi täpärästi hengissä ja olisi todennäköisesti kaatunut, ellei olisi sairastunut juoksuhaudekuumeeseen. Hän vietti sodan loppuajan sairaaloissa ja varuskuntatehtävissä, kunnes hänet todettiin palveluskelvottomaksi.
Ensimmäinen maailmansota vaikutti syvästi Tolkienin näkemyksiin sodasta, politiikasta ja ihmisyydestä. Vaikka hän ei ollut julkisesti äänekäs poliittisista mielipiteistään, hän vastusti avoimesti kommunismia, kansallissosialismia ja vierasti termiä “Britannian imperiumi.” Hän suhtautui myös kriittisesti kahden sodan jälkeiseen teollistumisen kiihtymiseen, joka hänen mielestään tuhosi luonnon ja yksinkertaisen elämän.
Sodan jälkeen Tolkienistä tuli professori – ensin Leedsin yliopistossa ja myöhemmin Oxfordin Pembroke Collegessa. Näinä vuosina hän kirjoitti Hobitin ja Taru sormusten herrasta -trilogian ja syventyi kielitieteeseen ja kirjallisuuteen.
Vanhalla iällä Tolkien sai paljon tunnustusta ja hänen teoksistaan tuli suosittuja erityisesti 1960- ja 1970-lukujen vastakulttuurien keskuudessa. Vaikka hän aluksi ilahtui teostensa suosiosta, hän ei arvostanut asemaansa kulttisuosikkina – vastakulttuurin arvot eivät vastanneet hänen omiaan, sillä hän kallistui enemmän libertaarisiin poliittisiin näkemyksiin.
Professoriuransa, kirjailijuutensa ja taiteilijantyönsä lisäksi Tolkien oli intohimoinen kielitieteilijä ja filologi. (Filologia tarkoittaa kirjallisten tekstien sekä niiden kirjallisten ja suullisten muotojen tutkimista – alkuperäisyyden, muodon ja merkityksen selvittämistä.) Hän opiskeli kieliä ja kehitti täysin omia kieliään. Hänen täydellisimpiä luomuksiaan olivat Quenya ja Sindarin. Häntä kiehtoivat “rodullisesti ja kielellisesti merkitykselliset asiat,” ja hän uskoi, että kieli ja mytologia olivat erottamattomia.
Tolkienin kuoltua vuonna 1973 hänen poikansa Christopher julkaisi sarjan töitä, joihin sisältyi hänen muistiinpanojaan ja julkaisemattomia käsikirjoituksia, kuten Silmarillion. Näiden ansiosta Tolkienin luomat maailmat ja hahmot saivat syvyyttä ja hänen perintönsä säilyi elävänä.
Persoonallisuusanalyysi
Tolkienin luomat maailmat ja kielet ovat inspiroineet lukijoita sukupolvien ajan sukeltamaan fantasiakirjallisuuden maailmaan. Kieltenhallinta ja vilkas mielikuvitus ovat ominaisia henkilöille, joilla on Sovittelija-persoonallisuustyyppi. Näin ollen näemme J.R.R. Tolkienin ainutlaatuisena esimerkkinä Määrätietoinen Sovittelija (INFP-A) -persoonallisuudesta.
Introvertti
Vaikka Tolkien oli inspiroiva professori ja puhuja, hän viihtyi paremmin oman mielensä luomissa maailmoissa – todellinen Introvertti. Kuten Bilbo Reppuli, hän ei ainoastaan rakastanut kirjoittaa seikkailuista, vaan nautti myös karttojen ja piirrosten tekemisestä tuodakseen luomuksensa eloon.
Hän oli syvästi lojaali ja koki suurta surua menetettyään suurimman osan läheisistä ystävistään ensimmäisessä maailmansodassa. Sekä surun että sairauden keskellä hän haki lohtua satujen maailmasta ja älyllisistä harrastuksista, ei muista ihmisistä.
Intuitiivinen
“Laaja maailma on ympärillänne: voitte linnoittautua, mutta ette voi aina estää sitä tulemasta luoksenne.”
Tolkien eli mahdollisuuksien, unelmien ja ideoiden maailmassa. Hänen mielikuvituksellaan ei ollut rajoja, ja se näkyy hänen teoksissaan. Hän unelmoi maailmasta, jossa ihmiset tukevat toisiaan, nousevat pahuutta vastaan ja puolustavat sitä, mihin uskovat. Tämä idealismi kumpuaa hänen Intuitiivisen ja Tunteellisen persoonallisuutensa yhteisvaikutuksesta.
Lisäksi Tolkienilla oli loputon uteliaisuus muita kansoja, kulttuureja, kieliä ja niiden mytologiaa kohtaan. Hänen kielitaipumuksensa mahdollisti täysin uusien kielten ja niihin liittyvien myyttien ja tarinoiden luomisen.
Tunteellinen
“Jos todella haluat tietää, mihin Keskimaa perustuu, niin se syntyi ihmetyksestäni ja ilostani maan päällä, erityisesti luonnon maailmassa.”
Vaikka hän saattoi vaikuttaa vakavalta ja keskittyneeltä, Tolkien oli todellinen romantikko sekä kauneuden ja luonnon ystävä. Suuri osa hänen tarinoidensa maisemista ja hahmoista sai inspiraationsa hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan. Maaseudut, joissa hän vietti lapsuuttaan, sekä yli 50 vuotta kestänyt rakkaus vaimoonsa toimivat hänen kertomustensa peruspilarina.
Ensimmäinen maailmansota jätti myös syvät jäljet hänen elämäänsä ja tuotantoonsa. Luutnanttina hän oppi arvostamaan “tavallista kansaa” ja tunsi yhä enemmän yhteenkuuluvuutta alempien yhteiskuntaluokkien miesten kanssa. Hän alkoi halveksia aseman ja koulutuksen luomia eroja. Hän kantoi ystäviensä kuoleman aiheuttamaa surua loppuelämänsä ja käsitteli sitä kirjoittamisen ja taiteen kautta.
Tutkiva
“Sanovat, että ensimmäinen askel on vaikein. Minusta ei. Voin varmasti kirjoittaa loputtomasti ‘ensimmäisiä lukuja’. Olen tehnytkin niin.”
Vaikka Tolkien sai elämänsä aikana valtavasti aikaan, häneltä jäi myös lukemattomia ideoita ja käsikirjoituksia kesken. Hänen poikansa Christopher viimeisteli ja julkaisi osan näistä teoksista, tunnetuimpana ehkä Silmarillion. Nämä muistiinpanot ja tarinat syventävät entisestään jo muutenkin laajaa legendaarista Keskimaa-tarustoa.
Tolkien oli määrätietoinen ja keskittynyt, kun tarvitsi, mutta hänellä oli taipumusta eksyä rakkauden, kirjallisuuden ja mielikuvituksen maailmaan. Kuten monien suurten luovien henkilöiden (erityisesti Tutkivien) kohdalla, hänen suurimmat lahjansa saattoivat ajoittain olla myös hänen suurimpia haasteitaan.
Määrätietoinen
“Sinut on valittu, ja sinun tulee siis käyttää kaikkea voimaasi, sydäntäsi ja älyäsi.”
Tolkien saattoi olla sydämeltään romantikko, mutta hän ei ollut pehmeä eikä arka. Määrätietoisen persoonallisuutensa ansiosta hän uskalsi puhua epäoikeudenmukaisuuksia vastaan erityisesti tuttujensa ja läheistensä keskuudessa.
Vaikka hän ei ollut erityisen äänekäs julkisesti, hän ei antanut muiden mielipiteiden estää itseään seuraamasta sydäntään. Hänen pojanpoikansa Simon Tolkien kertoi tarinan isoisänsä turhautumisesta, kun katolinen kirkko siirtyi käyttämään englannin kieltä latinan sijaan messussa. Tolkien ei suostunut seuraamaan esimerkkiä, vaan vastasi liturgiaan äänekkäästi latinaksi. Vaikka pojanpoika koki tilanteen noloksi, hän ymmärsi isoisänsä periaatteellisuuden ja sanoi: “Hän yksinkertaisesti teki sen, minkä tiesi oikeaksi.”
Yhteenveto
Kuten monet hänen hahmoistaan, myös J.R.R. Tolkien oli monisyinen ja kiehtova henkilö. Hobitin ja Taru sormusten herrasta -trilogian sekä useiden muiden teosten luojana hänen vaikutuksensa on ollut valtava lukijasukupolvien ja kirjoittajien keskuudessa.
Hänen runollinen tyylinsä ja taitonsa kuvata eri rotuja ja kieliä, jotka asuttavat hänen luomiaan maailmoja, ovat inspiroivia. Hän kykeni kuvaamaan ihmisyyden sekä kauniit että kauhistuttavat puolet tavalla, joka herättää niin toivoa kuin varovaisuutta. Näiden ominaisuuksien vuoksi päädyimme luokittelemaan Tolkienin Määrätietoiseksi Sovittelijaksi.
Vaikka pyrimme parhaamme mukaan tunnistamaan yksilöiden persoonallisuustyyppejä, emme ole erehtymättömiä. Muut saattavat olla eri mieltä Tolkienin persoonallisuustyypistä.
Kuulemme mielellämme myös sinun ajatuksiasi – mitä mieltä sinä olet J.R.R. Tolkienin persoonallisuustyypistä? Jaa mielipiteesi kommenteissa!
Lisälukemista
Aragorn: kuninkaallinen palvelija (Taru sormusten herrasta -persoonallisuussarja)
Gandalf: laskelmoiva velho (Taru sormusten herrasta -persoonallisuussarja)
Éowyn: peloton naispuolinen soturi (Taru sormusten herrasta -persoonallisuussarja)